Hyvä blogini lukija! Alla on fiktiivinen kertomus siitä, kuinka lähes mahdottomasta tilanteesta voi tulla mahdollinen. Tämän tarinan opetus (lateraalinen ajattelu) on johdatellut ajatuksiani vaikeita päätöksiä tehdessäni, todennut sen toimivaksi, siksi tätä olen tänään kirjoittamassa. Vielä tärkeämpää on se, kuinka tätä opetusta pyrin käyttämään niin nykyisissä työssäni, kuin etenkin yrityskummina kuunnellen yrittäjien ongelmia pyrkien löytämään niihin rakentavia vastauksia ja vaihtoehtoja. Sain kirjan lahjaksi 80-luvulla silloisen iäkkään mentorini puolisolta. Keskustelen tästä mielelläni kanssasi lisää, hyvä lukija, kun seuraavan kerran tavataan. Hyvää lukuhetkeä!
Vuosia sitten, jolloin velkaantunut ihminen voitiin sulkea vankilaan, eräs lontoolainen kauppias oli onnettomuudekseen velkaa suunnattoman summan koronkiskurille. Koronkiskuri, joka oli vanha ja ruma, oli ihastunut kauppiaan kauniiseen teini-ikäiseen tyttäreen. Hän ehdotti vaihtokauppaa. Hän sanoi pyyhkivänsä pois kauppiaan velan, jos hän saisi tytön sen sijaan.
Sekä kauppiasta että hänen tytärtään tämä ehdotus kauhistutti. Niinpä ovela koronkiskuri ehdotti, että he antaisivat Sallimuksen ratkaista asian. Hän sanoi panevansa mustan kiven ja valkean kiven tyhjään rahapussiin ja sitten tytön täytyy ottaa toinen kivistä. Jos tyttö valitsisi mustan kiven, hänestä tulisi koronkiskurin vaimo ja hänen isänsä velka pyyhittäisiin pois. Jos hän valitsisi valkean kiven, hän jäisi isänsä luokse ja velka pyyhittäisiin nytkin pois. Mutta jos hän kieltäytyisi ottamasta kiveä, hänen isänsä heitettäisiin vankilaan, ja hän itse nääntyisi nälkään.
Vastahakoisesti kauppias suostui. Keskustellessaan he seisoivat kivisellä polulla kauppiaan puutarhassa, ja koronkiskuri kumartui poimimaan nuo kaksi kiveä. Kun hän poimi kivet, tyttö huomasi pelosta terävänäköisenä, että hän otti kaksi mustaa kiveä ja pani ne rahapussiin. Sitten hän pyysi tyttöä ottamaan kiven, jonka oli määrä ratkaista tytön ja isän kohtalo.
Kuvittele seisovasi tuolla polulla kauppiaan puutarhassa. Mitä olisit tehnyt, jos olisit tuo onneton tyttö? Jos sinun olisi pitänyt neuvoa häntä, mitä olisit neuvonut häntä tekemään?
Millaista ajattelua käyttäisit pulman ratkaisemiseksi? Ehkäpä uskot, että huolellinen looginen ajattelu varmasti ratkaisee pulman, mikäli siihen on olemassa jokin ratkaisu. Tällainen ajattelu on suoraviivaista vertikaalista ajattelua. Toinen ajattelutapa on lateraalinen ajattelu.
Vertikaalisista ajattelijoista ei tavallisesti ole suurtakaan apua tällaisessa tilanteessa olevalle tytölle. Heidän analyysinsä tilanteesta antaa tulokseksi kolme mahdollisuutta:
- Tytön pitäisi kieltäytyä ottamasta kiveä
- Tytön pitäisi osoittaa, että pussissa on kaksi mustaa kiveä ja paljastaa koronkiskuri huijariksi
- Tytön pitäisi ottaa musta kivi ja uhrautua pelastaakseen isänsä vankilasta
Mistään näistä ehdotuksista ei juuri ole apua, sillä jos tyttö ei ota kiveä, hänen isänsä joutuu vankilaan ja jos hän ottaa kiven, hänen täytyy mennä naimisiin koronkiskurin kanssa.
Tarina osoittaa eron vertikaalisen ja lateraalisen ajattelun välillä. Vertikaalisia ajattelijoita askarruttaa se, että tytön täytyy ottaa kivi. Lateraaliset ajattelijat taas kiinnostuvat kivestä, joka jää jäljelle. Vertikaaliset ajattelijat tarkastelevat tilannetta mahdollisimman järkevästi ja ryhtyvät sitten loogisesti ja huolellisesti ratkaisemaan sitä. Lateraaliset ajattelijat pyrkivät tutkimaan kaikkia eri tarkastelutapoja mieluummin kuin hyväksyvät niistä lupaavimman ja jatkavat sen pohjalta.
Kivitarinan tyttö pani kätensä rahapussiin ja veti kiven esiin. Katsomatta siihen hän piteli sitä kömpelösti ja pudotti sen polulle, missä se heti hukkui toisten kivien joukkoon. ”Voi, kuinka kömpelö olinkaan”, hän sanoi, ”mutta ei se mitään, sillä jos katsotte pussiin, pystytte sanomaan, kumman kiven otin – sen kiven värin perusteella, joka on jäljellä”.
Kun jäljelle jäänyt kivi on tietysti musta, täytyy olettaa, että tyttö otti valkean kiven, koska koronkiskuri ei uskalla myöntää epärehellisyyttä. Tällä tavoin, käyttämällä lateraalista ajattelua, tyttö muuttaa mahdottomalta näyttäneen tilanteen edulliseksi. Hän on itseasiassa paremmassa asemassa kuin jos koronkiskuri olisi ollut rehellinen ja pannut yhden mustan ja yhden valkean kiven pussiin, sillä silloin hänen mahdollisuutensa pelastua ja joutua naimisiin olisi olleet tasoissa. Asioiden ollessa niin kuin ne nyt ovat hän voi olla varma siitä, että saa jäädä isänsä luokse ja että tämän velka tulee pyyhityksi yli.
Edward de Bono: Uusi tapa oivaltaa – Lateraalisen ajattelun opas (1968)