Tässä pitkästä aikaa blogiini uutta juttua työstä ja työn vierestä. Toimintani yritysneuvojana ja velkajärjestelijänä on siirtynyt yhä enemmän maatalousyrittäjien pariin. Talouden ja liiketoiminnan perusasiat kun ovat samanlaisia myös maatiloilla kuin PK-yrityksissäkin. Siksi haluankin tässä kertoa millaisessa ympäristössä tällöin työskentelen.
Luonnollisesti maatilojen tilanne koskee meitä kaikkia jotka ruokaa syömme ja kaupassa käymme ja asia siksi varmaan kiinnostaa.
Perustietoa maanviljelyn tilasta
Suomessa on tällä hetkellä noin 40 000 maatilaa. Kymmenen vuotta sitten niitä oli kymmenen tuhatta enemmän. Tiloja lopettaa noin 1 200 vuodessa, noin sata kuukaudessa, reilut kolme tilaa päivässä. Maatiloista vilja- ja muun kasvinviljelyn tiloja on noin 32 000, maitotiloja noin 4 000 sekä sika- ja siipikarjan tiloja kumpiakin alle neljäsataa. Näissä tuotetaan koko kotimainen elintarvikkeiden alkutuotanto. Tulevaisuutta voi kuvata sillä, että on tehty arvioita vuoteen 2032 saakka, jolloin esimerkiksi maitotilojen määrä puolittuu, eli niitä olisi vain n. 2 000. Tuotannollisesti kuitenkin maidon tuotanto on pysynyt lähes samana jo kahdenkymmenen vuoden ajan, eli vuotuinen maidon tuotanto on edelleen reilut noin 2 100 miljoonaa litraa. Maitoa tuottaa noin 254 000 lehmää. Tilojen koko on vastaavasti ja olennaisesti kasvanut. Yksi maitotila tuottaa keksimäärin yli 300 000 litraa vuodessa. Nämä muistuttavatkin jo enemmän teollisuuslaitoksia näin maallikon näkökulmasta. Ehkä tämän voisi muistaa, kun on valitsemassa maitoa siellä kaupassa käydessä, varsin kun kotimaisuutta ajattelee. Viljatilojen tilanne on monimutkaisempi. Suomessa viljellään pääasiassa neljää kasvia, ohra, kaura, vehnä ja ruis. Lisäksi on luomu- ja erikoiskasvien viljelyä. Peltoalaa näihin käytetään yhteensä noin 2,3 miljoona hehtaaria. Viljely on luonnollisesti todella vaihtelevaa jo pelkästään sään ja sijaintimme vuoksi. Tuotannon vuodet vaihtelevat ja riskit ovat viljelijöille todella suuret. Vuotuinen sato vaihtelee 2,6 – 4,2 miljardin kilon välillä.
Talous
Maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on alle kaksi prosenttia ja tämä supistuu koko ajan. Maatalouden kokonaistuotanto on noin 5 miljardia euroa. Kasvintuotannon osuus noin 1,7 miljardia euroa ja kotieläintuotannon noin 2,7, miljardia euroa.
Ja nyt se olennainen, mitä usein ei muisteta, maatilojen keskimääräinen yrittäjätulo on 21 000 euroa vuodessa. Näin ollen maatalousyrittäjän tuntipalkka on 7,80 euroa ja tämä yrittäjätulo vain alenee edelleen. Voisi kysyä mikä on työn merkitys ja motivaatio. Mielestäni merkittävän erona yrittäjien perustamiin mikro- tai PK-yrityksiin on maatalouden historia. Noin 85 prosenttia näistä noin 40 000:sta tilasta on perheviljelmiä ja suurin osa on sukupolvien ajan olleet suvun hallussa, jopa satoja vuosia. Näin suhde työn tekemiseen, vastuisiin ja tunnesidoksiin on aivan eri ja todella suuri. Maatalousyhtymiä on yhdeksän prosenttia ja osakeyhtiöitä ainoastaan kolme prosenttia.
Osallistun edellä kerrottuihin asioihin, kun talous syystä tai toisesta näissä sakkaa. Kassavirta ja pääomat ovat suuria suhteessa PK-yrityksiin, mutta tulos jää todella pieneksi, jos ollenkaan plussalle. Varat ovat kiinni pääomissa, jonka tuotto on keskimäärin vain 2 prosenttia, sekä kiinteistöissä, koneissa ja tuotantolaitteissa. Taloudellista liikkumavaraa on niukalti. Toimiva maatila tarvitsee myös rahoitusta, jotka ovatkin sitten suuria. Investointeja on tehtävä, jotta tuotanto vastaa vaatimuksia. Olennaisina rahoittajina ovat pankit, mikä tekee sen, että rahoittajilla on vaikutusta ja valtaa sekä investointeihin että kiinteistöjen hallintaan. Lisämaiden ostaminen ja myyminen on varsin riippuvaista rahoittajan näkemyksestä. Se joko sallii tai estää tuotannon kehittämisen ja pahimmassa tapauksessa jatkamisen. Yleiset yhteiskunnalliset rahoitusmarkkinat ja jopa EKP:n vaikutukset näkyvät jo tällä tasolla. Ikävä kyllä, kun vaihtoehdot taloudessa näyttävät loppuvan, on aika hakea tukea ja apua uusien vaihtoehtojen löytämiseksi ja ratkaisujen tekemiseen. Muutokset vaikuttavat tulevaan elämään ja arkeen, varsinkin silloin kun tutut maataloustyöt päättyvät. Päätökset eivät ole helppoja, todellakaan, mutta jotta taloudellisesta ahdingosta selviää päätökset ovat välttämättömiä. Tätä varten on joukko ammattilaisia, mainitakseni esim. MELA:n Välitä viljelijästä -projektin erinomaiset työntekijät sekä me paljon kokeneet yrittäjyyden ammattilaiset. Toivoa ja vaihtoehtoja aina on, ne vain tulee löytää.
Me kaikki yrittäjät ja kaikki muutkin voimme vaikuttaa edellä mainittuihin asioihin, silloin kun käymme siellä ruokakaupassa tai syömässä, kun katsomme mistä ruoka tulee ja kuka sen maksamamme euron saa. Unohtamatta maailmantilanteesta johtuvaa maamme elintärkeää huoltovarmuutta.
Lähteet: Luonnonvarakeskus LUKE ja Kantar Agri