Tässä yksi yksinkertaistettu esimerkki monista toimeksiannoista, kun neuvojan apua kaivataan.
Yhteydenotto tuli pohjoisen tilan isännältä. Hän oli lukenut haastatteluni viime kesäisestä sanomalehdestä (MT), mikä helpotti yhteydenottoa. Kyseessä oli maitotila, jonka maidon tuotanto ei ollut ulkopuolisten asiantuntijoiden mukaan kannattavaa ja viljelijälle oli ehdotettu, että maidon tuotanto tulisi lopettaa. Navetassa oli ollut reilut 80 lypsävää ja maidon laatu oli ollut hyvää, mutta tuotannon kannattavuus heikkoa. Tuotantoon kuului luonnollisesti myös viljely omiin tarpeisiin ja vähän myyntiin omilla sekä vuokratuilla pelloilla.
Näin navetta tyhjennettiin ja tilanne muuttui olennaisesti. Tulot luonnollisesti heikkenivät ja jopa romahtivat. Tulin paikalle neuvojana, tein sopimuksen ja sain toimeksiannon tilanteen selvittämiseksi ja tulevaisuuden suunnitteluun.
Muutosten on tapahduttava ensin ihmisessä
Koen työni olevan eräänlaista muutosjohtamista. Muutos tapahtuu aina ihmisen ajattelun ja toiminnan kautta. Muutokset eivät tapahdu itsestään, vaan siihen tarvitaan toimenpiteitä. Valitettavasti ollaan usein jo tilanteessa, jolloin yrittäjällä ei ole resursseja tai voimia tehdä suuria muutoksia ja vaadittavia päätöksiä. Hyvät tai kohtuullisetkin vaihtoehdot tuntuvat olevan hakusessa. Tähän viljelijä tarvitsee tukea, ymmärrystä sekä rinnalla kulkijaa. Se, mitä olen tähän mennessä maatilojen kanssa toimiessa todennut on, että niissä on erityispiirteitä, joita yrittäjien perustamissa PK-yrityksissä ei ole. Maatiloihin liittyy lähes aina pitkän pitkä historia, sukupolvien menneisyys, maatilan synty peltojen raivauksesta nykyaikaiseksi kasvaneeksi tuotantolaitokseksi. Siitä syntyy valtava henkinen taakka tehdä ratkaisevia muutoksia tilan historiaan. Tämä on asia, mikä vaatii kuuntelua ja keskustelua viljelijän kanssa, ennen kuin asioissa mennään eteenpäin. Koen, että tämä on myös yksi syy, miksi apua ei lähdetä riittävän ajoissa hakemaan tai vaietaan ongelmista. Näistä voisi kuitenkin selvitä vähemmällä, kuin mitä pelkää. Toinen syy on pelko epäonnistujaksi leimautumisesta ja sitä seuraava häpeän tunne. Tunne ja kokemus ovat varmasti aitoja, mutta asioiden päästäminen hallitsemattomaksi ja kaiken menettäminen eivät ole sen arvoista, etteikö tunteita voisi käsitellä ja niistä selvitä.
Näin tässäkin tapauksessa. Muutos navetassa tehdystä työstä, jopa lapsuudesta saakka, ties kuinka monennessa sukupolvessa on suuri. Jatkossa työn tekeminen tilan ulkopuolella oli asia, jota tuli käsitellä. Tällaisessa vaiheessa olisi hyvä, jos talousasiat voisivat rauhoittua, suurimmat uhat olisivat selvitetty ja pohdinta tulevasta olisi näin paljon helpompaa. Usein neuvojan osallistuminen asioihin ja yhteydenpito velkojiin ja muihin asiaan liittyviin tahoihin jo rauhoittaa.
Kuinka sitten pääsimme eteenpäin?
Toimeksiannon saaneena olin suoraan yhteydessä lainan myöntäjään, pankkiin, koska jo lainoja uhkasi irtisanominen, ne joista lyhennykset olivat jo hoitamatta. Valmistelin yhteistyössä viljelijän kanssa suunnitelman siitä, kuinka voisimme saada velkaantumisen pysäytettyä sekä asiat hallintaan ja tilanteen rauhoittumaan. Tämän suunnitelman annoin pankkiin. Usein huomaa, kun neuvoja – asiamies – tulee mukaan asioiden hoitamiseen viljelijän tueksi, on velkojien kanssa päästy hyvin sopuun ja perintätoimia on saatu hidastettua tai jopa keskeytettyä. Myös pankin edustaja pitää hyvänä, että asiaan osallistuu ulkopuolinen henkilö, joka katsoo asioita laajemmin ja ulkopuolisen näkökulmasta, mutta on kuitenkin asiakkaan tukena ja puolustajana. Tässäkin tapauksessa suunnitelmat riittävään omaisuuden realisointiin akuuttien velkojen hoitamiseksi olivat hyvä alku. Pantinhaltijan eli pankin suostumuksella tein kiinteistöjen realisointiprosessin, aina ostajien kartoittamisesta ja etsimisestä kauppakirjojen laadintaan. Lopulta kohtuullisten neuvottelujen jälkeen kaupat syntyivät ostajan ja tilanomistajan välillä sujuvasti. Saimme tässä tapauksessa riittävästi tuottoa, jotta lainat palautuivat normaaliin tilanteeseen ja niitä pystytään nyt jatkossa hoitamaan.
Mitä tästä seurasi?
Viljely jatkuu, nyt tosin suurilta osin vuokratuilla pelloilla ja tämä tietysti pienentää tuottoa. Mahdollisena ratkaisuna ja suunnitelmana on siirtyminen harkitusti erikoiskasviviljelyyn, jolloin katetta saadaan parannettua. Se aika, joka tehtiin työtä navetassa, käytetään nyt tilan ulkopuolisiin palkkatöihin. Näitä töitä voidaan myös laskuttaa maatilayhtymänä ja tuoda tuloja myös tilalle sekä itse viljelijälle. Tässä tapauksessa ei tarvinnut hakeutua yksityishenkilön velkajärjestelyyn tai yrityssaneeraukseen, jotka monessa tapauksessa ovat hyvä vaihtoehto ja ratkaisu tulevaisuutta varten. Tästä lisää toisella kerralla.